LEPAKKORENGASTUS

25.-27.08.2014

Puhelu tulee jossain vaiheessa välillä Kouvola – Vaasa. Lepakkotukija on sairastunut ja hänen saapumisensa on epävarmaa.

Muutamaa viikkoa aiemmin korviimme oli kantautunut tieto lepakoiden muuttokäyttäytymistä tutkivan ryhmän retkestä Valassaarille ja kiinnostuimme heti erikoiselta kuulostavasta tapahtumasta. Ryhmän johtajalla, tutkija Niclas Fritzénillä ei ollut mitään mukaantuloamme vastaan, joten tiedossa oli hieman epätavallinen ja myös siksi mielenkiintoinen kuvauskohde. Kuten jo aiemmin olen maininnut, dokumentin kuvaukset oli meistä riippumattomista syistä saatu käyntiin vasta kesä – heinäkuun vaihteessa. Nyt olimme jo elokuun loppupuolella, eikä tässä vaiheessa kesää sopivia kuvauskohteita ollut todellakaan liikaa tarjolla. Retkeä edeltävällä viikolla sääennusteet muuttuivat jatkuvasti ja lopulta arvaukset alkoivat vakiintua huonon ja erittäin huonon vaiheille. Huolestuneena seurasin säätilan kehittymistä, pelkona oli tietysti, että retki perutaan. Muutamaa päivää ennen h-hetkeä saimme kuitenkin Niclakselta rauhoittavan tiedon – saarelle mennään, sää ei ole esteenä.

Valmistelut oli siis tehty, kalusto pakattu ja ajoimme kohti Vaasaa, kun Niclas soitti ja kertoi tutkijan sairastumisesta. Lepakkotutkija Eeva-Maria Kyheröinen oli ryhmästä ainoa, jolla on lepakoiden rengastamiseen tarvittava lupa ja tietotaito. Rengastustilanne taas oli ainoa mahdollisuus saada kuvaa lepakoista joten, jos Eeva ei pääsisi paikalle, se veisi pohjan myös kuvauksilta. Vaasaan oli enää tunnin ajomatka, kun lopullinen varmistus tuli, Eeva ei pääse lähtemään. Lauluntekijän sanoin: ”pettymys, isku on melkoinen”. Muut ryhmän jäsenet lähtisivät kyllä saarelle, mutta meidän kannaltamme retkessä ei ole enää mieltä. Päätimme pitää mietintätauon ja jatkaa sitten Vaasaan missä yrittäisimme keksiä jonkin toisen kuvauskohteen. Kovin hyviä vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut tiedossa.

Myöhemmin, ollessamme jo hyvin lähellä Vaasaa, juonessa tapahtuu taas yllättävä käänne. Eeva on sittenkin päättänyt sinnitellä ja lähteä matkaan, joten retki toteutuukin alkuperäisen suunnitelman mukaan! Pian olemme taas Svedjehamnin satamassa pakkaamassa varusteita veneeseen. Niclaksen, Anun ja minun lisäksi mukaan tulevat tutkimuskoordinaattori Asko Ijäs sekä Michael Schneider Uumajasta. Sattuneesta syystä Eeva ei tähän kyytiin ehdi, mutta tulee saarelle myöhemmin.

vene skaalattu

Tämä venheeni ei ole linnun luust’…

 

 

En tiedä tekeekö mielikuva kohteelleen oikeutta, mutta veneestä jolla matkaamme, tulee mieleen iso alumiinilaatikko, johon on asennettu järkälemäinen, usean sadan hevosvoiman tehoinen kuorma-auton moottori. Tätä isokokoista venettä käytetään mm. Merenkurkun saaristossa laiduntavien lampaiden kuljettamiseen saariin ja takaisin. Se, joka on kulkenut Svedjehamnin satamasta johtavalla ”slalomreitillä”, tietää millaisten kapeikkojen kautta väylä avomerelle kulkee – niille jotka eivät tiedä, suosittelen kokemusta! Heti laiturista irtauduttuamme tehokas moottori alkaa kiidättää meitä täydellä voimalla eteenpäin. Tässä kyydissä sormet on syytä pitää laitojen sisäpuolella, sillä merimerkit kopsahtelevat napakasti veneen laitoja vasten veneen mutkitellessa vauhdilla porttien läpi. Edes reitin edellyttämät jyrkät käännökset ennen kapeikkoja eivät saa kuljettajaa hiljentämään veneen vauhtia. Uhkarohkealta vaikuttavasta vauhdinpidosta huolimatta kokemus on viihdyttävä. Erityisen hauskaksi sen tekee se, että matka Valassaarille sujuu nopeammin kuin millään muulla aiemmin kulkemallamme kyydillä, aikaa kuluu vain hieman yli puoli tuntia.

Muutaman tunnin kuluttua tulomme jälkeen myös Eva saapuu saarelle ja vielä samana iltana pystytämme rannan tuntumaan kaksi lepakkopyydystä eli ”harppua”. Vertaus tuohon klassiseen soittimeen kuvaa hyvin kehikkoa, johon on pystysuunnassa viritetty kahteen tasoon ohuita siimalankoja. Kehikkoon kiinnitettävä lähetin toistaa lepakoiden soidinkutsua, mikä saa lepakot suunnistamaan kohti pyydystä. ”Tutkansa” avulla hämmästyttävälä tarkkuudella suunnistava lepakko voi vielä selvitä ensimmäisestä siimarivistä, mutta toinen on sille jo liikaa ja se putoaa telineen alla olevaan kouruun. Säätieteilijöiden onnenpyörä pysähtyi lopulta osoittamaan 15 m sekuntivauhdilla puhaltavaa tuulta ja sadetta. Näin kova tuuli tekee lepakoiden lentämisestä hankalaa, joten ensimmäinen yö tuottaa vain yhden lepakon rengastettavaksi. Päivä on ollut pitkä, joten päätämme luovuttaa tältä erää ja kerätä voimia seuraavaa yötä varten.

Sää jatkuu tuulisena myös koko seuraavan päivän. Teemme Anun kanssa retken saaren länsipuolella sijaitsevalle puuttomalle niemelle, jossa tuulen nostattamat vaahtopäät vyöryvät mereltä rannan suuria kiviä vasten. Vietämme muutaman tunnin kuvaten karun kaunista rantamaisemaa ja palaamme sitten valmistautumaan seuraavan yön kuvauksiin. Illalla hämärän alkaessa laskeutua lähdemme liikkeelle. Tällä kertaa siirrymme pois majapaikan läheisyydestä saaren sisäosassa sijaitsevan koivumetsän suojiin. Toiveena on, että puut vaimentaisivat tuulta sen verran, että lepakot uskaltautuisivat niiden suojissa öisille saalistusretkilleen. Tuskin harput on saatu pystyyn, kun ensimmäinen lepakko putoaa kouruun. Tämän jälkeen lepakoita tulee tasaiseen tahtiin ja seuraavien tuntien aikana saan kuvattua erilaisia otoksia lepakoista ja niiden rengastuksesta.

Kun aamuyön pimeydessä kuljemme väsyneinä ja kylmissämme kohti majapaikkaa, olo on epätodellinen. Täällä, kaukana asutuksesta, meren ympäröimällä tuulisella saarella havahdun taas ihmettelemään sitä, miten omituisiin paikkoihin ja tilanteisiin kamera minua kuljettaa. Pitkät ja työläät kuvauspäivät, vaatimus onnistumisesta ja siihen liittyvän vastuun aikaansaama paine, taloudellisista paineista puhumattakaan, saavat minut usein pohtimaan onko tässä kaikessa mitään järkeä. Näiden ajatusten vastapainona ovat tämänkaltaiset kokemukset, joiden äärellä ymmärtää olevansa etuoikeutettu. Tämä saa minut tuntemaan tyytyväisyyttä – suurta tyytyväisyyttä.

 

lepakonmetsästys

Lähes yhdellä otolla kuvattu ja leikkaamaton video harpun kokoamisesta niille joita kiinnostaa nähdä miltä tämä lepakkopyydys näyttää. Vain tosiharrastajille.

 

majakka ikoni

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>