KAIKKI EIVÄT SELVIYDY

Dokumentin kuvaustyöhön sisältyy väistämättä kohteita, joihin käytetty työ ei syystä tai toisesta päädy lopulliseen dokumenttiin. Yksi tällainen kuvaustyö sijoittui talviaikaan.

Vesa kertoi jäihin pudonneesta hirvestä, jonka Panikessa mökkeilevä Kari Viita-aho oli pilkkireissullaan havainnut. Pienen empimisen jälkeen päätin lähteä katsomaan paikkaa vaikka tiesin, ettei veden alle vajonneesta hirvestä olisi mitään näkyvissä. Kari lupasi opastaa minut avannolle ja niinpä eräänä maaliskuisena päivänä kaarsin Panikessa sijaitsevan mökin pihaan.

Jokainen dokumentin kolmesta kuvaustalvesta oli hyvin leuto ja sen myötä myös jäätilanne saaristoalueela oli verraten heikko. Sisemmän saariston jäillä saattoi liikkua melko huolettomasti, mutta ulompaan saaristoon ei juuri ollut asiaa. Hirven uppoamispaikka sijaitsi periaatteessa melko turvallisella alueella. Eläin oli kuitenkin erehtynyt ylittämään Paniken ja sen pohjoispuolella sijaitsevan Rönnskäretin saaren väliin jäävää kapeikkoa, jossa vesi virtasi voimakkaasti. Tämä oli koitunut sen kohtaloksi.

Lähdimme liikkeelle moottorikelkalla ja pääsimme Rönnskärin puolelle ylittämällä jään riittävän kaukaa virtapaikasta. Matka kulki monin kohdin saaren rantaviivaa pitkin, jolloin saattoi omin silmin havaita kapeikon vaarallisuuden. Virtaava vesi oli avannut jäähän railoja, joissa kevään ensimmäiset joutsenet jo uiskentelivat. Hirvi oli kohdannut matkansa pään vain muutamien metrien päässä rannasta. Musta aukko jäässä ja sitä ympäröivä suuri määrä ruskeaa karvaa kertoivat, että eläin oli kamppaillut rajusti ennen kuin sen voimat olivat pettäneet. Otin jonkun verran kuvaa tapahtumapaikasta ja sitä ympäröivästä alueesta kuvauskopterilla. Kari oli jo lähtenyt jatkamaan matkaa pilkkiavannoille, joten kävelin hissukseen takaisin mökille aurinkoisessa kevättalven säässä. En uskonut voivani hyödyntää materiaalia dokumentissa.

Viikon päästä sain Karilta yllättäin viestin. Hirvi oli nostettu vedestä ja se makasi nyt houkutushaaskana rantaviivassa. Tiesin, että alueella lenteli vakituisesti muutamia merikotkia, joten ne voisivat hyvinkin hakeutua paikalle. Merikotkia hirvihaaskalla, sitä kannattaisi yrittää.

Muutaman päivän päästä seisoin taas Karin mökin pihamaalla. Tällä kertaa kulkuneuvona oli potkukelkka ja ahkio, joihin olin pakannut teltan ja kuvauskaluston. Kari oli matkoilla, joten jouduin selviytymään omin neuvoin. Etäisyys ei ollut ongelma, sillä sitä oli vain muutamia kilometrejä. Sitä vastoin leudot säät olivat alkaneet sulattaa lunta tehokkaasti ja tämä sai minut hieman huolestuneeksi. Kari oli kuitenkin vakuuttanut, että jää kantaa edelleen, kunhan etenen samaa reittiä jota olimme aiemmin kulkeneet. Luotin tähän, eikä ylitys tuottanut ongelmia, vaikka paikka paikoin jo lumeton jään pinta näyttikin minusta epäilyttävältä. Saavuin haaskalle auringon laskiessa ja pystytin kuvausteltan kuusen alle metsänrajaan, vajaan kymmenen metrin päähän rantaviivassa makaavasta hirvestä.

Päivä valkeni aurinkoisena, mutta koska olimme jo maaliskuun loppupuolella, lämpötila kohosi nopeasti plussan puolelle. Tässä vaiheessa en asiaa kuitenkaan miettinyt. Pian auringon noustua muutama varis saapui haaskalle ja hieman myöhemmin jostain lähettyviltä kantautui tuttu huuto. Korppi. Kiehtova lintu sekin, mutta ei aivan sitä mitä toivoin. Kirkas auringonpaiste, valkoinen jää ja hiilenmusta lintu eivät myöskään ole kuvaajan toiveyhdistelmä. Pian korppi häipyi, sää alkoi pilvistyä ja ensimmäiset sadepisarat rapisivat kuvausteltan katossa. Leuto sää ja sade saivat minut pohtimaan taas jään kantavuutta. Vaikka kotkia ei ollut näkynyt, pidin niiden saapumista hyvinkin mahdollisena ja siksi en olisi halunnut vielä lähteä. Toisaalta, kuinka kauan jää pysyisi kantavana näin leudolla säällä? Sade oli melko vähäistä ja toive kotkista voitti lopulta. Päätin jäädä vielä seuraavaan päivään. Yöllä, kun sade yhä ropisi teltan kattoon, aloin katua päätöstäni.

Aamu valkeni sumuisena. Käpytikka hakkasi kuusen käpyä syömäpaikallaan teltan läheisyydessä, mutta kotkista ei näkynyt merkkiäkään. Ilma tuntui käyvän aina vain leudommaksi ja aloin olla hyvin huolissani paluumatkasta. Kysyin Karin mielipidettä, mutta hän joutui antamaan neuvoja etänä näkemättä millainen jäätilanne todellisuudessa oli. Vaikka Kari arvelikin jään yhä kantavan, hän kehotti minua varovaisuuteen. Ongelmana oli, ettei minulla ollut mitään kokemusta tällaisista olosuhteista ja sen myötä melko vähän työkaluja arvioida jään todellista kestävyyttä. Näin jo itseni räpiköimässä hirven lailla mustassa avannossa ja oloni muuttui entistä tukalammaksi. Täytyy tunnustaa, että olin melkoisen helpottunut, kun Kari lopulta laittoi viestin ja kielsi minua lähtemästä ylittämään jäätä.

Joitakin tunteja myöhemmin paikallisen kalastajan tasapohjainen vene työntyi rantaa reunustavan jään päälle ja paluumatka saattoi alkaa. Kun pääsimme lopulta kiertoteitä pitkin takaisin mökkirantaan, kysyin auttajaltani olisiko hän uskaltanut lähteä ylittämään jäätä. Kymmeniä vuosia saaristossa liikkunut kalastaja vilkaisi hyvin tummaksi muuttunutta ja osin veden peittämää jäätikköä ja tokaisi yks`kantaan ”en olisi”.

Hirvihaaskalla käymäni ”Jaakobin paini” palaa silloin tällöin mieleeni ja olen miettinyt tilannetta, jossa olisin seisonut rannassa ja edessäni olisi tummanpuhuva, vetinen jääkenttä. Saaristoalueen vaarallisuudesta tietoisena olin jo varhain päättänyt, että ensimmäinen tavoitteeni dokumentin teossa olisi pysyä hengissä. Avun pyytäminen ja muille vaivan aiheuttaminen tuntui kuitenkin epämieluiselta vaihtoehdolta. Olisinko siitä huolimatta tehnyt järkevän päätöksen ja päättänyt olla lähtemättä jäälle? Joka kerta tätä pohtiessani vatsanpohjaani kouraisee ja mieleeni nousee harmistus siitä, etten ole ollenkaan varma vastauksesta.

0 replies

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>