blogikuva 5

MERIKOTKAN PESÄLLÄ

On lämmin, juhannuksen jälkeinen kesäkuun päivä ja istumme Vaasalaisen omakotitalon aurinkoisella terassilla. Anu ja minä olemme tulleet tapaamaan Juhani Koivusaarta ja Eero Murtomäkeä, jotka molemmat ovat monin tavoin ansioituneita ”voimahahmoja” alueen luonnonarvojen vaalimisen saralla. Dokumentin onnistumisen kannalta Juhanin ja Eeron kaltaisten, aluetta laajasti tuntevien ja siellä paljon työskennelleiden henkilöiden apu on ensiarvoisen tärkeää. Keskustelun edetessä käy selväksi, että molemmat ovat valmiita auliisti antamaan meille neuvoja ja ensimmäiseksi saamme liudan nimiä ja puhelinnumeroita muista hyödyllisistä henkilöistä, joiden puoleen myös kannattaa kääntyä. Sovimme myös ensimmäisestä kuvauskohteesta, joka on seuraavana päivänä tapahtuva merikotkanpoikasen rengastus. Kyseessä on viimeinen alueella tehtävä, hieman myöhäiseksi jäänyt rengastus. Kun eroamme, ilmassa on tekemisen meininkiä ja tyytyväisinä suuntaamme kohti Björköbytä ja kahden muun tärkeän tukihenkilömme Kirsti Lehtisen ja Vesa Heinosen kotia.

Seuraavana päivänä merikotkan rengastus -kuvaus menikin sitten kokolailla persiilleen. Yli 21 metrin korkeudessa sijaitsevassa pesässä oleva poikanen on rengastuksen kannalta jo melko isokokoinen. Tämä aiheuttaa hankaluuksia, eikä poikasta saada laskettua alas, vaan se on rengastettava pesällä. Niinpä saaliina on ainoastaan kuvaa, jossa rengastajan takaa näkyvät isokokoiset siivet, joita poikanen tarmokkaasti leyhyttelee. Tämä on hyvä muistutus siitä, että olemme tekemässä dokumenttia ja nimenomaan luontodokumenttia. Tässä lajissa joihinkin asioihin voi vaikuttaa, mutta joihinkin sitten taas ei. Paljon jää sattuman, onnen tai tms. varaan ja siihen on vain tyytyminen.

KATSO VIDEO TÄÄLTÄ!

kotkan pesalla

majakka ikoni

blogikuva 5

MERENKURKKU

Svedjehamn

Kuva: Vesa Heinonen

Merenkurkun matala ja piilotteleva maisema ei varsinaisesti hyökkää siellä liikkujan silmille. No, ehkä poikkeuksena tästä on Svedjehamnin satamasta merelle johtava, ahtaiden moreenimuodostelmien välissä mutkitteleva venereitti, joka saa ensikertalaisen ja miksei toiskertalaisenkin haukkomaan henkeään. Aurinkoisella säällä Merenkurkun saaristo on tietysti juuri niin kaunis ja vaikuttava kuten saaristoilla on tapana olla. Ilman perehtymistä tai asiantuntevaa opastusta Merenkurkun erityislaatuisuus voi kuitenkin jäädä siellä liikkuvalta havaitsematta.

Merenkurkun saaristo sijaitsee alueella, josta viimeisin jääkausi sai alkunsa ja jonne se noin 10 000 vuotta sitten myös päättyi. Laajimmillaan jää peitti koko Skandinavian, osan nykyistä Venäjää, ulottuen Pohjois-Puolaan, Pohjois-Saksaan sekä aina Englantiin ja Irlantiin saakka. Merenkurkun kohdalla jäinen massa kurottautui paksuimmillaan jopa kolmen kilometrin korkeuteen. Jäämassan paino oli valtava, jopa niin valtava, että lopulta maapallon kuori antoi periksi ja painui kilometrin syvyiselle lommolle. Jääkauden väistyessä valtavasta taakastaan vapautunut maankuori alkoi palautua alkuperäiseen muotoonsa.

Merenkurkussa, jääkauden keskiössä, maanpinnan palautuminen on yhä kesken. Niinpä maa jatkaa täällä edelleen nousuaan n. 8 mm vuosivauhdilla. Tämän seurauksena alueelle muodostuu 100 ha uutta maata joka vuosi. Hieman kulunutta, mutta hyvin havainnollistavaa esimerkkiä lainaten: tämä vastaa pinta-alaltaan 150 jalkapallokentän kokoista maa-alaa. No, en nyt ota kantaa siihen miksei näin merkittävän etulyöntiaseman omaava maa pärjää nykyistä paremmin kansainvälisillä jalkapallokentillä, sillä ilmiöön liittyy paljon merkityksellisempiä seikkoja.

Kuva maapallosta ajalta jolloin ilmaston lämpeneminen oli vain kaukainen haave.

Me kaikki asumme jääkauden muovaamassa ympäristössä, joka on ajan saatossa peittynyt kasvillisuuden ja sen seurauksena kehittyneen maa-aineksen eli humuksen alle. Toisin on Merenkurkussa, jossa kirjaimellisesti eletään yhä sitä hetkeä, jolloin jääkausi päättyi. Täällä on nähtävissä kaikki sukkession eri vaiheet siitä alkaen, kun veden alta paljastuva kivi jää pysyvästi vedenpinnan yläpuolelle ja elämä alkaa hitaasti takertua sen pinnalle. Merestä kohoavasta kivikosta muodostuu luoto, sitten saari joka ennen pitkään peittyy kasvillisuuteen ja laajenee lopulta osaksi metsäistä mannerta. Merenkurkussa eri lajit joutuvat jatkuvasti hakemaan paikkaansa merellisen- ja mannerluonnon, suolaisen- ja makean veden alati vaihtelevassa rajapinnassa; ympäristössä, joka on jatkuvassa muutoksen tilassa. Kaikelle tälle antaa kehyksen alueen laakeus ja sitä peittävä valtava kivimäärä.

Jotain alueen ainutlaatuisuudesta kertoo sen herättämä kansainvälinen huomio. Merenkurkku on ainoana luontokohteena Suomessa merkitty UNESCON maailmanperintöluetteloon. Tämä lyhykäisyydessään näyttämöstä, johon blogi-kertomukseni sijoittuu. Seuraavassa kirjoituksessa palaan kesään ja siihen miten kuvaukset käynnistyivät. No eihän se ihan mennyt kuin sielä Strömsössä, joka muuten sekin sijaitsee Vaasassa. 

majakka ikoni

blogikuva 5

LOKKIVAHDIN PÄIVÄKIRJA

Maailman laidalla, ajan äärimmmäisellä reunalla.

Minä, kuivien kankaiden ja soraharjujen kasvatti, seison meren äärellä tehtävänäni kuvata dokumenttielokuva siitä kuinka maailma syntyy uudelleen. Voisinpa sanoa kuten John Belushi Blues Brothers elokuvassa: ”Olemme saaneet tehtävän ylhäältä”. Todellisuudessa olemme työskenneelleet sinnikkäästi viiden vuoden ajan eli niin sanotusti – ajaneet ”kuin käärmettä pyssyyn”- saavuttaaksemme tämän pisteen. Siitä huolimatta ilmassa väreilee hienoinen pyhyyden tunne: on melkoinen etuoikeus päästä toteuttamaan dokumenttielokuvaa Merenkurkun ainutlaatuisesta luontoalueesta.

Seuraavan kahden ja puolen vuoden ajan tarkoituksenani on kirjata tähän blogiin merkintöjä tapahtumista ja sattumuksista matkan varrelta. Pelkäksi kirjaamiseksi blogi ei toki jää vaan siihen sisältyy tietysti myös valokuvia ja mikä yllättävintä – videoita! Tämän suutarin lapsella on siis ehkä sittenkin kengät.

Blogikirjoitus näkee päivänvalon vasta joitakin kuukausia sen jälkeen, kun kuvaustyöt Merenkurkussa on jo aloitettu, joten alkuosan kirjoitukset vievät meidät menneeseen kesään. Tarkoitukseni on kuroa tämä ”aikaero” kiinni ennen vuodenvaihdetta, jolloin tarina dokumentin toteuttamisen vaiheista välittyy teille blogia seuraaville enemmän reaaliajassa.

 

Lähden maailman laidalle
lokkien vahdiksi
en päässyt tähdeksi taivaalle
enkä maailman mahdiksi

luulisin, siinä kyllä pärjäisin
maailman laidalla
lokkien vahtina

Luontodokumentti Merenkurkun maailmanperintökohteesta. Valmistuu vuoden 2016 loppuun mennessä ja esitetään Yle TV 1 Avara luonto-ohjelmassa. Käsikirjoitus ja ohjaus Ari Häkkinen, tuottaja Anu Häkkinen, Tuotantoyhtiö Aranu Oy. Tilaaja Yle TV 1, Riitta Jalonen.